Työläiskotimuseo

Nokian työläiskotimuseon rakennukset avaavat paikallisen työväestön asuinoloja 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Tsaarinaikaista työläiskotia edustavat Sirenin mökin tummunut hirsirakennus ja sen pihapiiriin kuuluva savusauna-mäkiuuni. 1920-luvun asuinoloja kuvaa keltainen Isonkiven-Järvisen mökki pienine talousrakennuksineen. Kumpikin on siirretty nykyiselle paikalleen Koskenmäen alueelta Nokianvirran eteläpuolelta.

Alue on toistaiseksi yleisöltä suljettuna. Välittömässä läheisyydessä on tehty maansiirto-, tienrakennus- ja kauppakeskuksen rakennustöitä, joiden vuoksi käynti museopihaan on täytynyt katkaista turvallisuussyistä. Työläiskotimuseolla tullaan järjestämään opastettuja kierroksia, kun alueelle johdattava kevyenliikenteen väylä valmistuu.


Työläiskotimuseoiden tarina
Nokian teollistuminen alkoi 1860-luvun lopussa paperitehtaan perustamisesta, jolloin Nokialla oli 681 asukasta. Ensimmäiset työväenasunnot yhtiö rakennutti aidatulle tehdasalueelle Nokianvirran tuntumaan. Lähelle Laajanojaa, nykyisen paperitehtaan portin tuntumaan syntyi myöhemmin punamullattujen tehtaan työväen asuntojen Punainen harju. Kun tehdas 1900-luvun alussa rakennutti Laajanojan toiselle puolen valkoisiksi maalattujen virkailija-asuntojen ryhmän, se sai nimekseen Valkoinen harju. Näitä kahta aluetta yhdisti Laajanojan ylittänyt Lemmensilta.

Tehtaita lähellä olleelle Harjulle alkoi muodostua työväen asutusalue, mistä maanomistajat Viikin kartano ja Penttilän talo vuokrasivat tontteja. Harjusta kasvoi vähitellen Nokian keskusta.

Koskenmäki Nokianvirran eteläpuolella oli vanhastaan paperitehtaalaisten asuinalue. Taloja omistivat sekä yksityiset että tehdas. Nokian työläiskotimuseon nykyiset rakennukset on siirretty Koskenmäestä. Nokia-Seura osti Martta Sireniltä paritupatyyppisen hirsimökin talousrakennuksineen osoitteesta Orelinkatu 8. Viikinharjun kupeeseen ne siirrettiin 1976.

Sirenin pirttiin kuuluvat tupa, keittiö, kamari ja lautarakenteinen porstua. Mökin ulkohirteen on veistetty vuosiluku 1885. Tuvan sisustus noudatteleekin tsaarinaikaista, 1800-luvun lopun asumisen mallia. Sirenin tuvassa esittäytyy erikoisuutena nokialainen ”vilttikulttuuri”: paperikoneessa käytetystä huovasta valmistettiin erilaisia käyttötekstiilejä; housuja, hameita, lapasia, tallukkaita, verhoja ja peitteitä. Kolme vuotta myöhemmin seura siirsi Sirenin pirtin viereen Koskenmäen saunan tienhaarasta pakkarin mökin, joka sai takaisin vanhan nimensä Isonkiven-Järvinen. Isonkiven-Järvisen mökin kamari ja keittiö noudattelevat 1920- ja 1930-lukujen paperitehtaalaisten asumistapaa. Paperivilttiä on Isonkiven-Järviselläkin ja tehtaan koneremmiä, josta Utolankalliolta peräisin olevan pukkisängyn pohja on valmistettu. Mökin ulkoseinän emalikyltin kirjain B kertoo, että rakennus on kuulunut paperitehtaan taloihin.