Nokia osallistuu valtakunnalliseen lepakkotutkimukseen


Nokian kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö osallistuu tutkimukseen, jossa vapaaehtoiset keräävät lepakoiden kaikuluotausääniä eri puolilta Suomea. Tutkimuksen tavoitteena on saada kattava kuva maamme lepakkolajien esiintymisestä ja runsaussuhteista.

Lähikuva isokorvaisesta korvayökkö-lepakosta.

Tällä viikolla vapaaehtoiset 40 kohteella ympäri maata asettavat pienen AudioMoth -yliäänitallentimen aktiiviseksi ja vievät sen etukäteen valitulle kohteelle rantametsään tai kahden biotoopin reunavyöhykkeelle yhden poutaisen ja tyynen yön ajaksi. Samalle havaintopaikalle suunnataan uudestaan jokaisen kesäkuukauden ensimmäisellä viikolla, kunnes syksyllä tallennin pakataan kirjekuoreen ja lähetetään takaisin Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tutkijoille.

Kuvassa pieni äänitallennin tutkimuskaavakkeen päällä.
Lepakoiden kaikuluotausääniä tallennetaan pienellä AudioMoth -yliäänitallentimella.

– Tällä hetkellä tieto lepakoista on hyvin hajanaista ja monin paikon sitä on niukasti. Pienet ja edulliset passiivitallentimet mahdollistavat tämän tyyppisen kattavan otannan. Erityinen kiitos kuuluu kuitenkin vapaaehtoisille, joita ilman tutkimuksen toteuttaminen tässä mittakaavassa olisi ollut vaikeaa tai mahdotonta”, tutkija Eeva-Maria Tidenberg kiittelee.

Lepakkoseuranta on herättänyt kovasti kiinnostusta, eikä tutkijoilla ole ollut vaikeuksia saada tutkimukseen vapaaehtoisia. Monet haluavat tietää enemmän yöllä lentelevistä salaperäisistä nahkasiivistä. Vapaaehtoiset saavat seuraavan talven aikana tietoa havaintopaikkansa lajeista, kunhan tutkijat ehtivät purkaa ja analysoida laitteille tallentuneet kaikuluotausäänet.

Lisää tietoa taajamapuron lepakoista

Lepakoiden seurantaan tarvitaan yliäänitallenninta tai detektoria, joka muuntaa lepakoiden kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Lepakot kaikuluotaavat yleensä 20–100 kHz:n taajuudella, kun ihminen kuulee korkeintaan 20 kilohertsin taajuuksia.

Nokialla seurantapaikaksi valikoitui reunavyöhyke taajamapurolla. Kaupungin taajamapurot, Laajanoja ja Kyynioja, ovat kaupunkiluonnon monimuotoisuuskeskittymiä, jotka ylläpitävät erityistä lehtokasvillisuutta ja vaateliaita purosammalia. Purohyönteiset ja pohjaeliöt tekevät purolehdoista otollisia elinympäristöjä purotaimen lisäksi myös lukuisille linnuille ja puroilla tiedetään lentelevän myös lepakoita. Tulevana talvena tiedot lepakoista tarkentuvat entisestään.

Lepakonpönttöjä hyttysten torjuntaan

Lepakot ovat melkoisen tehokkaita saalistajia. Yksi lepakko voi syödä yön aikana yli 2700 pikkuhyönteistä. Monet ovatkin ripustaneet hyttysten luomutorjuntaan lepakkopönttöjä puutarhaan tai kesämökin pihaan, sillä myös lepakot kärsivät päivälepopaikoiksi sopivien kolopuiden vähyydestä.

Kuvassa mäntyyn ripustettu kaksi erilaista lepakkopönttömallia, litteä lautamalli ja liereä kevytbetonimalli.
Pari erilaista lepakkopönttömallia Nokian Vihnusjärvellä.

Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista kuusi karaistunutta lajia myös lisääntyy säännöllisesti Suomessa. Yleisin lepakkomme pohjanlepakko on maailman pohjoisin lepakkolaji. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakot ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat rauhoitettuja.

 

Avauskuva: Korvayökkö. Kuva: Jasja Dekker/Wikimedia commons (CC BY-SA 2.0)

Lisää lepakkotietoa Luomuksen sivuilta: Suomen lepakot | LUOMUS

Lepakkopöntön rakennusohjeet: Rakenna lepakkopönttö! | LUOMUS

 

Lisätietoja tutkimuksesta:

Eeva-Maria Tidenberg
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
eeva-maria.tidenberg@helsinki.fi
050 565 9564

Miina Suutari
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
miina.suutari@helsinki.fi
050 341 6272