Museot

Nokianvaltatie 5

Hinttala on viehättävä museoalue ja kohtaamispaikka Nokian keskustassa. Punamullattu talonpoikainen pihapiiri sijaitsee alkuperäisellä paikallaan, vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun puolivälistä. Pytingissä asiakkaita palvelee Kahvila Hinttala. Pihapiirissä olevissa aitoissa on kesäisin ja jouluaikaan kädentaitajien kesäpuoteja ja alueella järjestetään monipuolista ohjelmaa. Museoon, näyttelyihin ja ohjelmiin on vapaa pääsy.

Hinttalan syksy

Museon kesäkausi laajoilla aukioloilla on tältä kaudelta päättynyt. Museoalue ja Kahvila Hinttala ovat mukana Nokian kekrikylä -tapahtumassa la 24.10, mistä julkaistaan tarkemmat tapahtumatiedot syyskuun aikana.

Hinttalan joulu viikonloppuisin 5.-20.12.

Idyllinen museoalue avautuu vanhan ajan joulutunnelmaan Hinttalan joulu -tapahtumassa. Perinteiset joulukoristeet, tuoksuvat joulukuuset kynttilöineen ja aittapuotien jouluiset tuotteet kutsuvat viettämään kiireettömän hetken. Kahvilassa voi nauttia joulupuuroa, glögiä ja muita sesongin herkkuja.

Hinttalan joulu avoinna kolmena viikonloppuna:
5.-6.12.
12.-13.12.
19.-20.12.

Kahvila Hinttala syys- ja talvikaudella

Kahvila on suljettu syys- ja talvikaudella, mutta avataan Nokian kekrikylä -tapahtumaan 24.10. ja Hinttalan joulu -viikonloppuisin.

Voit tiedustella Kahvila Hinttalaa yksityistilaisuuksiin: p. 050 3513 757, info@kahvilahinttala.fi.

Puodit avoinna taas jouluaikaan

Neliriviaitassa on seuraavan kerran esillä jouluisia tuotteita, kun Hinttalan alue aukeaa joulutapahtumaan kolmena viikonloppuna ennen joulua. Aittoihin voi hakea myyjäksi kuka tahansa kädentaitojen ja taiteen harrastaja tai ammattilainen. Haussa on yksi viikonloppu ja aittapaikka on ilmainen.

Avaamme haun aittoihin syyskuussa, ja siitä tiedotetaan tällä sivulla ja kaupungin verkkosivujen Ajankohtaista-osiossa.

Tiedotteita Hinttalasta

Nokian kaupungin tiedote: Elokuun tapahtumia Hinttalan museolla (10.8.2026)

Nokian kaupungin tiedote: Ikäihmisille kesäistä ohjelmaa Hinttalassa 24.6. ja 8.7. (17.6.2026)

Nokian kaupungin tiedote: Hinttala aukeaa tiistaina – lapsille paljon ohjelmaa (25.5.2026)

Nokian kaupungin tiedote: Esiintyjähaku Hinttalan ja Pirkkalaistorin kesäkonsertteihin (11.3.2026)

Nokian kaupungin tiedote: Kädentaitajia haetaan joulupuoteihin (17.9.2025)

Nokian kaupungin tiedote: Hinttalan syksyssä seikkaillaan (1.9.2025)

Nokian kaupungin tiedote: Hinttalan kesä käynnistyy (21.5.2025)

Nokian kaupungin tiedote: Esiintyjähaku Hinttalaan ja Pirkkalaistorille (11.3.2025)

Kahvila Hinttala

Kahvila Hinttala sijaitsee museoalueella ja palvelee museon aukioloaikoina ja myös muina aikoina. Tuoreet leivonnaiset ja arkisin lounas, lauantaisin lohikeittoa. Myös yksityistilaisuudet ja tarjoilut. Anniskeluoikeudet. Yhteystiedot: puh. 050 3513 757, info(at)kahvilahinttala.fi.

Pysäköinti

Hinttalan pihapiirissä on vain muutamia pysäköintipaikkoja, Tampereen seudun joukkoliikenteen autoilla pääsee lähes portille asti, lähin pysäkki on Nokian kirkko. Museoalueella on pieni pysäköintialue joka on asiakkaiden käytössä. Lisäksi käytössä on maksuton pysäköintialue Yrittäjänkadulla Hinttalaa vastapäätä. Sinne ajetaan kääntyen Nokianvaltatieltä Yrittäjäkadulle, ja alueella on aikarajoite 3 h.

Hinttalan historiaa

Nokian museot koostuvat kahdesta rakennusryhmästä, Hinttalan tilan pihapiiristä sekä työläiskotialueesta. Hinttalan rakennusryhmä kertoo 1800-luvulla vallinneesta ja pitkälle 1900-luvullekin ulottuneesta talonpoikaisesta asumiskulttuurista. Alkuperäisellä paikallaan oleva Hinttala kuului Kankaantaan kylän taloihin.

Nokianvaltatien toisella puolella sijaitsevan Nokian työläiskotimuseon rakennukset avaavat paikallisen työväestön asuinoloja 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Tsaarinaikaista työläiskotia edustavat Sirenin mökin tummunut hirsirakennus ja sen pihapiiriin kuuluva savusauna-mäkiuuni. 1920-luvun asuinoloja kuvaa keltainen Isonkiven-Järvisen mökki pienine talousrakennuksineen. Kumpikin on siirretty nykyiselle paikalleen Koskenmäen alueelta Nokianvirran eteläpuolelta.

Vanha valtamaantie, Turuntie, on kulkenut suurin piirtein nykyisen Pirkkalaistien kohdalla vuosisadat. Kun sieltä katsoo pohjoiseen, edessä on harju eli kangas, jonka taakse muodostui Kankaantaustan eli Kankaantaan kylä. Hinttala oli yksi vauraan Kankaantaan kylän taloista. Varhaisin tieto Hinttalan asukkaista on löydettävissä jo 1400-luvulta. Isännistä vanhin asiakirjatieto on 1540-luvulla käyttöön otetuissa ensimmäisissä maakirjoissa. Tuolloin Kankaantakana oli kymmenen talonpoikaistaloa.

1680-luvulla Ruotsi-Suomessa toteutettiin ruotujakolaitos. Uudessa järjestelyssä Hinttala nimitettiin sotilasvirkataloksi, Porin jalkaväkirykmentin majoitusmestarin puustelliksi. Porvoon valtiopäivien päätöksen mukaisesti ruotujakolaitos lakkautettiin vuonna 1810. Valtiopäivillä aatelisto pyysi, että puustellien isännille myönnettäisiin eliniäksi entiset palkkaedut, jolloin kapteeni Gripenberg jatkoi Hinttalan isännyyttä 1830-luvulle asti. Tämän jälkeen Hinttala vuokrattiin talopoikaistilaksi seudun talonpojille.

Pirkkalan kuntakokouksien pitopaikaksi Hinttala vuokrattiin v.1870. Kuntakokouksia pidettiin Hinttalan avarassa pirtissä vuodeen 1896 asti sekä myöhemmin vuosina 1915-20. Pirkkalan kunta vuokrasi Hinttalan valtiolta vuonna 1923. Hinttala toimi alkuvuosina kunnantoimistona. Myös Pirkkalan kunnansihteeri asui Hinttalassa muutamia vuosia. Nokian kauppalanvaltuusto piti 100-vuotisjuhlakokouksensa Hinttalan pirtissä kesäkuussa 1970.

Kankaantaan kylän koulutoimi alkoi Hinttalassa 1. syyskuuta 1893. Ensimmäisenä opettajana toimi Anni Stark. Kahden kouluvuoden jälkeen koulu siirtyi Heikkilään ja vihdoin 1900 uuteen koulutaloon Vihnusjärven rannalle, nykyisen vanhainkodin tuntumaan.

Museona

Vuonna 1946 perustettu Nokia-Seura otti päätehtäväkseen Hinttalan ränsistyneiden rakennusten pelastamisen ja Nokian kotiseutumuseon aikaansaamisen. Nokian kauppala lahjoitti Hinttalan Nokia-Seuralle tammikuussa 1947. Kunnostustyöt aloitettiin 1949, ja museo voitiin avata yleisölle syksyllä 1954. Hinttalan keskeiset rakennukset seisovat edelleen alkuperäisillä paikoillaan umpipihamuodossa.

Miespihan puolella on kirkon kanssa samanikäinen pirttirakennus (1839), uudempi pytinki (1852) sekä talousrakennuksia, joista osa on siirretty alueelle muualta. Pihan itäpäädyn aittarivi siirrettiin Villilästä moottoritien alta 1970-luvun alussa. Aitta toimii kesäaikaan kädentaitajien ja paikallisten taiteilijoiden näyttelytiloina. Aittarivin kulmalla oleva savusauna on siirretty Hinttalaan Karkun Kärppälästä. Pihan komean Pirkkalankoivun katveessa sijaitsee vilja-aitta. Hinttalan entisistä rakennuksista on purettu luhdin takana sijainnut navetta ja nykyisellä katualueella ollut talli. Umpipihan jakava kaksikerroksinen luhtiaitta on pääosin varastokäytössä. Jäljellä karjapihan puolella ovat puuliiteri ja porttirakennus, entinen rehulato. Porttirakennukset katoksen alitse kulki aikoinaan tie Penttilän taloon. Katokseen on sijoitettu suosta esiin nostettu ruuhi, pärehöylä ja viskuri ja vajan ulkopuolelle hevoskierron ratas.

Nokian kirkon alapuolella Nokianvaltatien ja Yrittäjäkadun risteyksessä

Nokian työläiskotimuseoiden rakennukset kertovat paikallisen työväestön asuinoloista 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin.

Tsaarinaikaista työläiskotia edustavat Sirenin mökin tummunut hirsirakennus ja sen pihapiiriin kuuluva savusauna-mäkiuuni. 1920 -luvun asuinoloja kuvaa keltainen Isonkiven-Järvisen mökki pienine talousrakennuksineen. Kumpikin on siirretty nykyiselle paikalleen Koskenmäestä Nokianvirran eteläpuolelta.

Työläiskotimuseoiden tarina

Nokian teollistuminen alkoi 1860-luvun lopussa paperitehtaan perustamisesta, jolloin Nokialla oli 681 asukasta. Ensimmäiset työväenasunnot yhtiö rakennutti aidatulle tehdasalueelle Nokianvirran tuntumaan. Lähelle Laajanojaa, nykyisen paperitehtaan portin tuntumaan syntyi myöhemmin punamullattujen tehtaan työväen asuntojen Punainen harju. Kun tehdas 1900-luvun alussa rakennutti Laajanojan toiselle puolen valkoisiksi maalattujen virkailija-asuntojen ryhmän, se sai nimekseen Valkoinen harju. Näitä kahta aluetta yhdisti Laajanojan ylittänyt Lemmensilta.

Tehtaita lähellä olleelle Harjulle alkoi muodostua työväen asutusalue, mistä maanomistajat Viikin kartano ja Penttilän talo vuokrasivat tontteja. Harjusta kasvoi vähitellen Nokian keskusta.

Koskenmäki Nokianvirran eteläpuolella oli vanhastaan paperitehtaalaisten asuinalue. Taloja omistivat sekä yksityiset että tehdas. Nokian työläiskotimuseon nykyiset rakennukset on siirretty Koskenmäestä. Nokia-Seura osti Martta Sireniltä paritupatyyppisen hirsimökin talousrakennuksineen osoitteesta Orelinkatu 8. Viikinharjun kupeeseen ne siirrettiin vuonna 1976.

Sirenin pirttiin kuuluvat tupa, keittiö, kamari ja lautarakenteinen porstua. Mökin ulkohirteen on veistetty vuosiluku 1885. Tuvan sisustus noudatteleekin tsaarinaikaista, 1800-luvun lopun asumisen mallia. Sirenin tuvassa esittäytyy erikoisuutena nokialainen ”vilttikulttuuri”: paperikoneessa käytetystä huovasta valmistettiin erilaisia käyttötekstiilejä; housuja, hameita, lapasia, tallukkaita, verhoja ja peitteitä.

Kolme vuotta myöhemmin seura siirsi Sirenin pirtin viereen Koskenmäen saunan tienhaarasta pakkarin mökin, joka sai takaisin vanhan nimensä Isonkiven-Järvinen. Isonkiven-Järvisen mökin kamari ja keittiö noudattelevat 1920- ja 1930-lukujen paperitehtaalaisten asumistapaa. Paperivilttiä on Isonkiven-Järviselläkin ja tehtaan koneremmiä, josta Utolankalliolta peräisin olevan pukkisängyn pohja on valmistettu. Mökin ulkoseinän emalikyltin kirjain B kertoo, että rakennus on kuulunut paperitehtaan taloihin.

Vikkulantie 30

Vikkulankadun varrella, hieman tiestä syrjässä, on punainen pieni torppa, jonka pihamaan läpi kulkee suosittu ulkoilureitti. Paikka tunnetaan nimellä Branderin torppa ja pihamaan rakennuskantaan kuuluvat asuinrakennus eli torppa, aitta ja sauna.

Kankaantaan kylässä on ollut aikoinaan kymmenen kantataloa eli isoa maatilaa, joiden mailla viljelivät myös talojen omat torpparit. Torppari Kulmala rakensi tämän pienen punaisen mökin 1800-luvun puolivälissä Heikkilän kantatalon maille ja maksoi ajan tapaan taksvärkkinä vuokraa.

Kulmalan jälkeen torppaan muutti Branderien perhe. Asuinrakennusta laajennettiin, pihamaalla alettiin kasvattaa kauniita perennoja hyötykasvien lisäksi ja kamaria vuokrattiin kesäasukkaille. Perheen lapsista kolme muutti Amerikkaan saakka, mutta perheen lapsista Greta Brander jäi synnyinkotiinsa asumaan koko loppuelämäkseen. Pihamaalla kasvoivat humalasalot, joiden kävyt myytiin Pispalan kaljatehtaalle. Tarinan mukaan nuori Tapio Rautavaarakin kyläili kesäisin Gretan luona.

Greta Branderin jälkeen torppa jäi valtiolle, kauppala lunasti sen ja lahjoitti edelleen Nokia-Seuralle torpparimuseoksi. Rakennusten säilymiseksi nokiaseuralaiset ovat tehneet Branderilla valtavan määrän talkootyötä. Päärakennus, sauna ja aitta ovat edelleen olemassa omilla paikoillaan.

Sen sijaan karjasuojat, riihi ja lato on purettu. Nokia-Seura on kalustanut ja sisustanut lahjoitetuilla esineillä torpan niin, että se vastaisi mahdollisimman hyvin Greta Branderin aikaa. Tärkeitä torppaan kuuluvia esineitä ovat kauniit tapetit, perinteiset virkatut pitsipeitteet ja -verhot.

Branderin torppa sijaitsee edelleen alkuperäisellä paikallaan ja pihaa ympäröivä kivimuuri, pihan läpi kulkeva polku ja vehreä, joskin villiintynyt, kasvillisuus tekevät alueesta omaleimaisen ja rauhallisen kesäpaikan.