Nokian historia

Maantie Tampereelta

Nokia on osa muinaista Hämeen heimoaluetta ja kuuluu hämäläismurteiden alueeseen. Sillä on vahvat henkiset siteet hämäläisyyteen. Toisaalta Nokian alue on kuulunut hallinnollisesti vuosisatojen ajan Satakuntaan, ja taloudellisesti se on ollut osa Ylä-Satakuntaa, sittemmin Pirkanmaata. Historiallisesti Nokia kuuluu Satakuntaan, sen satahämäläiseen alueeseen.

Nokian vaakuna

Pirkkalan pitäjästä Nokiaksi

Nokia on muinaisen Pirkkalan pitäjän sydänaluetta, helppokulkuisten harjujaksojen ja ikiaikaisten vesireittien risteyskohtaan syntynyt. Kalaisa Emäkoski houkutteli asukkaita jo varhain. Vanhan Pirkkalan keskus oli tutkimuksen mukaan Nokialla, jossa käytiin erityisen vilkasta turkiskauppaa.

Nokian vaakunaeläin, Nokianvirran rantaa kiipeävä nokinäätä kuvaa turkiselinkeinon merkitystä.

Pirkkalan pitäjä jakautui vuonna 1922 Pohjois- ja Etelä-Pirkkalaksi. Pohjois-Pirkkala ulottui Tampereen Rajaportille saakka. Tämä itäinen osa, ns. Harjun jakokunta, liitettiin vuonna 1937 Tampereeseen samalla kun kunnasta tuli kauppala. Vuodesta 1938 nimeksi tuli Nokia.

Kauppala laajeni huomattavasti kahden kuntaliitoksen myötä 1970-luvulla, kun Suoniemen ja Tottijärven kunnat liitettiin Nokiaan. Kaupungiksi Nokia muuttui vuoden 1977 alusta uuden kunnallislain mukaisesti.

Lue lisää:

  • Carlsson, Wilhelm: Historiallinen ja maantieteellinen kertomus Pirkkalan pitäjästä. Pitäjänkertomuksia I. SKS:n toimituksia 47. Helsinki 1869.
  • Koivuniemi, Jussi – Kaarninen, Mervi – Kaarninen, Pekka: Nokian ja Pirkkalan historia. Forssa 1994.
  • Saarenheimo, Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Tampere 1974.
  • Teivas, Eija - Tulonen, Annu: Nokian kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 225. Tampere 2001.
Kauppalantalo 1931
Kauppalantalo 1931

Mistä nimi Nokia?

Sana nokia tulee FL Jouko Jaakkolan mukaan kantasanasta nois, noki. Sillä tarkoitettiin soopelia, ja soopelin hävittyä Suomesta sana tarkoitti muita tummia turkiseläimiä, esimerkiksi näätää. Myöhemmin nois yleistyi tarkoittamaan yleensä turkiksia.

Nokia-nimi mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä Nokian kartanoon liittyen vuonna 1505.

Muinaiskoruja
Muinaiskoruja

Muinaiskorut kertovat kaupasta ja kansainvälisistä yhteyksistä

Nokialla on tehty arkeologista tutkimusta 1900-luvun alussa ja myöhemmin vuodesta 1985 keskeytyksettä. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Turun yliopisto, Museovirasto ja Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikkö.

Nokianvirtaa reunustaa katkeamaton pääosin rautakautisten (500 eKr. - 1150 jKr.) muinaisjäännösten ketju, mikä kertoo virran merkityksestä kulkureittinä ja kalavetenä. Pyhäjärven ja Kuloveden rannoilta on löydetty niin kivi- kuin rautakautisiakin muinaisjäännöksiä.

Ehkä näyttävin löytö on Siuron Knuutilasta 1928 löytynyt suuri pronssisolki, joka on koristeltu emaloinnein. Se lienee kulkeutunut Nokialle kauppamiesten mukana Virosta Kokemäenjokireittiä myöten, kuten professori Unto Salo on osoittanut. Soljen valmistusaika on ajoitettu vuosiin 200 - 400 jKr.

Nokialaiset maalöydöt ovat olleet myös koruntekijöiden malleina: Tyrkkölän Hakamäen hevosenkenkäsolki ja riipus, joiden esikuvat ajoittuvat 1000-luvulle jKr, olivat Kalevala Korun mallistossa 1940-luvulta 1960-luvulle.

Nokian Naiskuoron 40-vuotisjuhlansa kunniaksi teettämän kolmiojalkasoljen malli on peräisin vuoden 1905 kaivauksista Kehon pappilan mailta. Löydetty solki oli mitä todennäköisimmin kotimaista tekoa Etelä-Pohjanmaalta ja ajalta 450 - 550 jKr.

Suur-Pirkkalan kirkko
Suoniemen kirkko

Kirkkojen kaupunki

Ylä-Satakunnan vanhimpien seurakuntien perustamisesta ei ole säilynyt kirjallisia tietoja. Vanhan perimätiedon mukaan seudun vanhin seurakuntakirkko olisi ollut Karkussa (Sastamala). Ei tiedetä tarkasti, koska Suur-Pirkkala erosi Sastamalasta, mutta se lienee tapahtunut ennen vuotta 1328.

Pirkkalan emäkirkosta Nokian kirkoksi

Yleisen käsityksen mukaan Pirkkalan ensimmäinen kirkko on rakennettu viimeistään 1300-luvun alkupuolella ja todennäköisesti Pyhäjärven eteläpuolelle. Tämän puukirkon suojeluspyhimys oli Pyhä Jaakko. Varhemmista kirkkorakennuksista ei ole säilynyt jäänteitä. 

Vanhimman tunnetun sakraalirakennuksen rauniot ovat Nokian kartanon pihamaalla, siis järven pohjoispuolella ja nykyisen Nokian alueella. Markus Hiekkasen ajoituksen mukaan tämä olisi rakennettu 1505 - 1533 ja todennäköisesti kartanon yksityiskäyttöön.

1700-luvulla Pirkkalan seurakunnassa ryhdyttiin suunnittelemaan uuden kirkon rakentamista. Rakentamispaikasta syntyneessä riidassa pidemmän korren veti seurakunnan pohjoisosa, kun Viikin kartanon omistajapariskunta lupasi maa-alueen kirkkoa ja hautausmaata varten sekä Viikin kosken perkauksessa nostetut kivet uuden kirkon raaka-aineiksi.

Vanhaa puukirkkoakin ehdittiin korjata ennen kuin uusi kivikirkko vihdoin valmistui. Alkuperäistä A.F. Granstedtin suunnitelmaa muutettiin intendentinkonttorissa sen päällikön C.L. Engelin johdolla. Empiretyylinen pyörökirkko nousi Viikinharjun laelle vuonna 1838. Korkealla sijaitseva uljas pyhäkkö näkyi kauas. Seurakuntien jakaannuttua kuntakehityksen mukaisesti kirkko jäi Nokian seurakunnan kirkoksi.

Seurakunnan vanhin kirkko on kuitenkin Suoniemellä, jonne kirkko nousi vanhan tilalle vuonna 1803. Puinen ristikirkko rakennettiin Siuron myllärin Kustaa Stenmanin johdolla. Vuonna 1818 kirkon yhteyteen rakennettiin kellotapuli. Kirkonmäen rakennuksista erikoisin on hyvin säilynyt leikkaushuone, muisto niiltä ajoilta, jolloin lääninlääkäri kävi paikalla tekemässä ruumiinavaukset. Tässä käytössä rakennus on ollut viimeksi 1950-luvulla. - Toinen säilynyt leikkaushuone on Nokian hautausmaalla.

Liitosten myötä Nokian seurakunta sai myös toisen puukirkon, myöhäisempireä edustavan, vuonna 1841 valmistuneen Tottijärven kirkon. Erillinen kellotapuli (Mikko Lajander) on vuodelta 1762. Kirkonmäen viljamakasiini on rakennettu 1871.

Pitkäniemen sairaalakirkko sijaitsee vuonna 1900 valmistuneen, Magnus Schjerfbeckin piirtämän sairaalan hallintorakennuksen sydämessä.

Vuonna 1910 Heikki Tiitolan piirustusten mukaan valmistunut jugendpiirteinen Siuron rukoushuone vihittiin kirkoksi 1938 ja luovutettiin Nokian seurakunnalle 1956.

Pieni Pinsiön puukirkko on seurakunnan nuorin ja vuodelta 1950.

Lue lisää:

  • Blomster, Pontus: Nokian seurakunnallisia vaiheita keskiajalta nykypäivään. Nokia 1987.
  • Hiekkanen, Markus: Pirkanmaan keskiaikaiset kivikirkot. Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia X. Tampereen Historiallisen Seuran julkaisuja XV. Tampere 1995.
  • Jaakkola, Jouko; Kankkonen, Satu; Koskinen, Ulla:
    Suoniemen historia. Tallinna 2008.
  • Kaarninen, Mervi: Tottijärven historia. Jyväskylä 1998
  • Saarenheimo, Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Tampere 1974.
  • Teivas, Eija – Tulonen, Annu: Nokian kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 225. Tampere 2001.
Nuijasota, Segerstrålen koulutaulu
Lennart Segerstrålen maalauksen pohjalta painettu koulujen opetustaulu kertoo Jaakko Ilkan leiristä Nokian kartanolla.

Nuijasota 

Historiallisten tapahtumien osalta Nokia tunnetaan parhaiten nuijasodan taisteluista. Kun Etelä-Pohjanmaan talonpojat tarttuivat oikeuksiensa puolustamiseksi nuijaan ja lähtivät kohti etelää vuoden 1596 joulukuun puolivälissä, heidän päämääränään ei suinkaan ollut Nokia vaan eteläisten maakuntien talonpoikien nostattaminen kapinaan ja vallanotto Turun hallinnollisessa ja sotilaallisessa keskuksessa.

Nokia kuitenkin koitui pohjalaisten nuijamiesten kohtaloksi. Vuodenvaihteen 1596 - 1597 tapahtumat Ylä-Satakunnan kihlakunnan Pirkkalan pitäjän keskusseudulla, Nokian kartanon ympäristössä, olivat ratkaisevia koko nuijasodan nimellä tunnetun sisällissodan kannalta ja siten vaikuttivat myös siihen, millaisen suunnan yhteiskunnallinen kehitys maassamme 1600-luvulla tuli saamaan. (Jouko Jaakkola)

Nokian taistelun muistomerkki

Tampereen Historiallinen seura pystytti vuonna 1933 Nokian taistelun kunniaksi muistomerkin Nokian Viholaan, Tampere-Aura-valtatien (12) varteen. Seura lahjoitti muistomerkin maa-alueineen Nokian kaupungille 1983. Gabriel Engbergin suunnittelema graniittipaasi sijaitsee lehtikuusimetsikössä kävelymatkan päässä Edenistä. Paaden paikka on valittu nuijasodan autenttisilta tapahtuma-alueilta Nokian kartanon läheisyydestä.

Lue lisää:

  • Seppo Suvannon, Tapio Salmisen, Heikki Ylikankaan, Kimmo Katajalan ja Jouko Jaakkolan Nokialla 11.1.1997 nuijasodan 400-vuotisseminaarissa pitämien esitelmien pohjalta kirjoittamat artikkelit teoksessa Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia XI. Tampereen Historiallisen Seuran julkaisuja XVI. Tampere 2001
Paperitehtaan eteläinen hiomo
Kalossimainos

Nokian teollistuminen

Mahtipitäjän agraaria hiljaiseloa uinunut Pirkkala heräsi uuteen aikaan 1860-luvulla, kun vuori-insinööri Knut Fredrik Idestam perusti vuolaan Emäkosken pohjoisrannalle uusinta paperinvalmistustekniikkaa edustaneen puuhiomon. Siihen saakka ainoat "teolliset" laitokset olivat olleet koskenrannan myllyt, joiden oikeudet Idestam sai määräajaksi hallintaansa. Koskenranta- ja vesioikeudet hän vuokrasi Viikin kartanolta. Ensimmäiset lapionpistot hiomon rakentamiseksi iskettiin vuonna 1868.

Hiomorakennuksia nousi pohjois- ja etelärannalle, mutta puisina ne olivat alttiina tulipaloille, joten meidän päiviimme ensimmäisiä rakennuksia ei ole säilynyt. Vanhimmat vuonna 1871 perustetun Nokia-yhtiön rakennukset voi löytää Tehdassaarelta.

Idestamin aikana kunnostettiin teollisuuden perusedellytyksiä: liikenneyhteyksiä ja energiansaantia. Tehtaan omaan käyttöön valmistui puusilta 1871, ja ensimmäinen maantiesilta, Pitäjänsilta, ylitti Nokianvirran 1893. Lennätinsivuasema perustettiin tehtaan konttoriin 1877 ja syksyllä 1891 vedettiin puhelinjohto tehtaalta Tampereelle. Porin radan valmistuessa Nokia sai oman rautatieaseman 1895. Uusi sähkövoimalaitos valmistui 1903.

Nämä kaikki toimet edesauttoivat sitä, että Suomen Gummitehdas Osakeyhtiö kiinnostui paikkakunnasta ja siirsi toimintansa Nokialle 1904.

Talousvaikeuksissa kamppailleen Gummitehtaan talous alkoi kohentua, ja erityisesti ensimmäinen maailmansota vaikutti suotuisasti tehtaan kehitykseen. Se hankki vuonna 1918 Nokia Ab:n ja vuonna 1922 Suomen Kaapelitehdas Ab:n osake-enemmistöt: Nokia-yhtymän synty voidaan laskea näistä varhaisista osakekaupoista, vaikka yhtiöiden fuusio virallistui vasta 1960-luvulla.

Samanaikaisesti Nokianvirralla tapahtuneen kehityksen myötä alkoi Siuronkoskelle syntyä teollisuutta. Vesivoima ja erinomaiset liikenneyhteydet vesireittien, rautatien ja Tampere - Turku-maantien ansiosta houkuttelivat yrittäjiä. Koski oli ollut ikiaikainen myllypaikka, ja sahojakin oli perustettu jo varhain. Vuonna 1904 Kuljun kartanon patruuna Anton Elving perusti Siuron Puuhiomon, joka toimi 1950-luvulle, kunnes se 1956 muutettiin voimalaitokseksi. Elvingin suvun omistamaan Siuronkoski Osakeyhtiöön kuului myöskin valssimylly.

Teollisuuden myötä Siuronkoski ympäristöineen kehittyi viehättäväksi pienten puotien ja asumusten yhteisöksi, jollaisena se on saanut säilyä.

Paperi- ja kumitehtaan luoma vahva teollinen pohja toi vanavedessään paikkakunnalle muutakin teollisuutta. Attilan Jalkinepäällystehdas toimi Nokialla muutaman vuoden, kunnes siirtyi Tampereelle. Vuonna 1915 aloitti toimintansa Lindbergin kenkätehdas Koskenmäessä. Samoihin aikoihin perustettu Elektrometallurgiska Ab siirtyi pois 1920-luvun alussa. Trikootuotteisiin erikoistunut Nanso Oy perustettiin 1920-luvulla Nokian Kutomo- ja Värjäys Osakeyhtiön nimellä. Sota-aika toi tullessaan Valmetin lentomoottoritehtaan Siuron Linnavuoreen ja SOK:n myllyn Viipurista Porin radan varteen.

Lue lisää teollisuusperinne-sivulta

Nokian vanha keskusta
Nokian keskustaa 1940-luvun lopussa